lauantai 16. huhtikuuta 2011

Mielenrauhaa ja ompelukoneen surinaa


Ompeleminen rauhoittaa minua. Sain ompelukoneeni joululahjaksi 18 vuotta sitten ja se toimii yhä moitteettomasti. Vaatteen ei tarvitse itse asiassa koskaan edes valmistua, tarvitsen vain sen ihanan hetken, kun keskityn intensiivisesti neulojen asetteluun, kankaiden tasaamiseen ja sauman tikkaamiseen. Joskus muokkaan vanhoja vaatteitani, joskus ompelen jotain alusta loppuun itse. Viime jouluna ostin itselleni lahjaksi tämän ihastuttavan kaavakirjan, joka odottaa kirjapinossani kärsimättömänä käyttöönottoa.

Mikä? Japanilaisen Yoshiko Tsukiorin kaavakirja Ihanat mekot ja tunikat on pullollaan helppoja kaavoja.

Näyttää todella tyylikkäältä. Pieksee tavalliset, mauttomat kaavakirjat mennen tullen.

Vie sinut seisomaan pellon laitaan vaaleansinisessä hellemekossasi elokuisena iltana. Heinään pujotat juuri keräämäsi metsämansikat.

Luettuasi tämän haluat ostaa kaikki maailman kauneimmat kankaat. Varaudu siihen, että saatat pettyä Suomen kangasvalikoimien äärellä.

Kenen seurassa? Carrien, Mirandan, Samanthan ja Charlotten. Sinkkuelämää on pyörinyt jo vuosia televisiossani (nykyään tosin tietokoneen ruudulla, koska luovuin televisiosta) taustalla, kun ompelen. Sarjan vaatteet inspiroivat juuri sopivasti, eikä tsiljoona kertaa nähtyjä jaksoja tarvitse tapittaa joka hetki. Päähenkilöt ovat vain tavallaan pitämässä seuraa.

Katkeaako ompelukoneesi neula aina väärällä hetkellä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti